keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Sekalaisia ajatuksia eduskuntavaaleista

Nyt kun viikko on kulunut, niin on hyvä vähän avata sekalaisia ajatuksiani eduskuntavaaleista.

Puheenjohtajatenttejä en juurikaan jaksanut katsoa. Niissä asioista on enempi siirrytty siihen miten asia esitetään ja miten joku puheenjohtaja selviytyi ulosannista. Lopputulos on epäjohdonmukaista mölinää ja seuraavana päivänä kirjoitetaan lehdissä ettei ehdokas X ole sopiva pääministeriksi ja puolueen kannatus heikkenee, koska ei osannut vaalitentissä lausua näppäriä lauseita.

Puolueissa asioista on siirrytty enempi vain lyhyen näkymien pikavoittoihin. Jatkuva galluppien kyttäys ja median paisuttellut "paskamyrskyt" vaikka puoluejohtaja X:n kesäpäivillä sanomasta lauseesta tai ulkomaanreissujen kuvista. Kuukauden välein tehtävä galluppi näyttää 2% laskua puolueen kannatukseen. Painetaan paniikkinappulaa ja lähdetään hakemaan taas lyhyen tähtäimen keinoja kannatuksen nostoon. Vaihdetaan henkilöitä jatkuvasti, koska henkilö X näyttäytyy huonossa valossa. Kokoomuksessa saatiin Orpo juuri kammettua johtajaksi ja nyt jo paineita luodaan Orpon vaihtamiseksi.

Puoluekoneistoissa mietitään vain miten äänestäjiä kosiskellaan tempuilla. Etsitään kaikki mahdolliset mikrokohderyhmät ja mietitään osuva houkutus niille. Maalataan mielikuvia, mitä ei pysty edes toteuttamaan. SDP lupaa mitä vain, mutta onneksi sentään jossain sivulauseessa jopa mainitsee, että lupaukset ovat ehdollisia ja sidottuna talouden kehitykseen. Jokainen asioista perillä oleva tietää jo nyt, että talouden kehitys hidastuu. Tavallaan tämä on ymmärrettävää. Ei juurikaan suuria äänestäjämassoja kiinnosta tylsä, mutta tärkeä valtiontalous. Talouskurista seuraa aina tappio vaaleissa. Parempi keksiä muita houkuttelevia aiheita ja varmuuden päälle luvata satanen kaikille.

Vähän sääliksi kävi myös sinisiä. Lähinnä se miten lyötyjä jaksetaan lyödä ja ottaa kaikki vahingon ilo irti. Pidin Sampo Terhoa, Jussi Niinistöä ja Jari Lindströmiä ihan hyvinä asiallisina ministereinä. Juha Sipilä oli myös mielestäni melko hyvä pääministerinä. Tietyllä tavalla oli vahvaa tekemisen meininkiä, vaikka se loppumetreillä hajosi palasiksi. Tavoitteet olivat selkeitä ja ehkä liiankin suuria. Tuskin olisi vähään tyytynyt kuitenkaan. Uskallustakin oli haastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti