Aina välillä on hyvä pohtia mitä virheitä olen sijoittajana tehnyt. Luulen ettei kovin moni edes halua tätä tunnustaa itselleen. Katsoa tosiasioita. Olen huomannut monen aloittelevan sijoittajan kirjoittavan usein oppimaksuista. "Tämä nyt oli tälläisiä alun oppimaksuja". Ikään kuin ne automaattisesti kuuluisi asiaan. Jos hoitaa asiansa hyvin ja noudattaa Buffetin sääntöjä, niin eihän tälläisiä pitäisi tulla. Selitelläänkö tällä vain?
Niistä omista virheistä. Ehkä suurin virheeni liittyy varovaisuuteen. Opintolainaa en koskaan ottanut vaikka sitä olisi voinnut ottaa. Ajatuksena oli etten koskaan halua turhaa lainaa ottaa, jos en sitä tarvi. Hauska sinänsä, että olin vielä opiskelija finanssikriisin jälkeeen. Markkinat olisivat suotuisat olleet. Näin jälkikäteen mietittynä opintolaina olisi ollut fiksua nostaa, koska niin halpaa lainaa tuskin ikinä olisi saannut.
Varovaisuuteen liittyy myös se etten ole kovin usein ollut erityisen agressiivinen markkinoilla. Tästä syystä käteispainoakin on kertynyt ajoittain paljonkin. Varovaisuuden toisena puolena taas voi nähdä mitä olisi sitten voinnut tapahtua, jos ei olisi ollutkaan kovin varovainen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ei isoa kriisiä ole ollut.
Kolmas virheeni liittyy, että liian monet sijoitukseni ovat ehkä enempi olleet putoavia puukkoja. Yrityksen tilanne ei käänny hetkessä. Tässä selvästi pitäisi panostaa enempi analysoimaan yhtiötä tarkemmin. Voisi sanoa, että olen huono analysoimaan yhtiöitä. Olen yhä enempi panostanut indeksisijoittamiseen ja yksittäisten yhtiöiden osto on jäännyt vähemmälle.
Markkinasignaaleihin on harvemmin tullut reakoitua, mutta Hufvudstadenin osakkeet myin, koska Ruotsin asuntomarkkinat näytti olevan ylikuumentuneen ja edessä olisi vaikeuksia. No pieni kupru markkinoille tuli. Hetken se näkyi Hufvudstadenin osakkeessa, kunnes vanha meno taas jatkui. Näin jälkikäteen arvioiden olisi pitänyt vain olla pitkäjänteinen.
